Nykyään kuluu harvoin yhtä viikkoa ilman uutisia, jotka tavalla tai toisella puhuvat lasten ja nuorten pahoinvoinnista. Vikaa haetaan mieluusti koulusta, puutteellisista mielenterveyspalveluista, tai milloin mistäkin. Tärkeintä on, että kasvatustehtävänsä yhteiskunnalle ulkoistaneita vanhempia ei syyllistetä.
Sama kasvatuksen ulkoistaminen toimii helposti myös seurakunnallisissa piireissä, jossa lasten hengellisen hyvinvoinnin ajatellaan olevan seurakunnan kasvatusammattilaisten eli lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden käsissä. Useimmat vanhemmat ovat joko liian laiskoja tai liian epävarmoja ottaakseen itse vastuun omien lastensa hengellisestä kasvatuksesta ja opetuksesta. Niin kauan kuin tällainen perinne jatkuu, lastensa iankaikkisuuskohtalosta huolestuneiden vanhempien silmissä seurakunnan arvo riippuu suoraan niistä palveluista, joita se tarjoilee lapsiperheille.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti