Monissa seurakunnissa tuntuu tänä päivänä vaikuttavan eräänlainen "kerää ja viihdytä" -ajattelu. Tavoitteena on saada kerättyä mahdollisimman paljon ihmisiä jumalanpalveluksiin, kokouksiin yms. tilaisuuksiin, joissa sitten paikalle saapuneita viihdytetään monipuolisella ohjelmatarjonnalla.
Luterilaisen kirkon ansioksi on laskettava se, että se ei ole vielä lähtenyt omassa jumalanpalvelustoiminnassaan kovin pitkälle tähän kehitykseen. Kuten eräs kirkonmies sikainfluenssa-aallon uhatessa totesi, "messu toimitetaan ajallaan, vaikka yhtään seurakuntalaista ei tulisi paikalle". Myöskään jumalanpalveluksen sisältöä ei voitane moittia liian viihteelliseksi tai seurakuntalaisten toivomusten mukaiseksi (paitsi ehkä tilaisuuden keston suhteen).
Mahtaisiko näiden ääripäiden väliltä löytyä muitakin lähestymistapoja?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti