Soluseurakunta on sellainen seurakuntamalli, jossa yleensä kokoonnutaan sunnuntaisin isolla joukolla kirkossa ja viikolla pienemmissä ryhmissä kotona. Joskus tätä mallia perustellaan sillä, että Jerusalemin alkuseurakuntakin kokoontui Apostolien tekojen mukaan sekä temppelissä että kodeissa. Soluseurakunta-ajattelussa on paljon hyvää, mutta jos halutaan seurata ensimmäisten kristittyjen "temppeli ja kodit"-mallia, niin päädytään kyllä aivan toisenlaiseen lopputulokseen.
Uudessa testamentissa kutsutaan (Jerusalemin) temppeliksi sekä temppelivuorella sijainnutta n. 14 hehtaarin temppelialuetta että kyseisellä alueella ollutta varsinaista temppelirakennusta. Kuka tahansa pääsi tälle laajemmalle alueelle, kun taas itse temppeliin ei ollut asiaa muilla kuin papeilla. Kun Apostolien teot siis mainitsee uskovien kokoontuneen temppelissä "Salomon pylväikössä", kyseessä ei ollut senaikainen "kirkkorakennus" vaan temppelialueella sijainnut yleinen kauppa-, keskustelu- ja tapaamispaikka, joka vastaa lähinnä nykypäivän toria. Täällä varhaiskristityt kertoivat Jeesuksesta sekä uusille uskoville että muille paikalla oleville ihmisille. Sen sijaan esimerkiksi ehtoollisen nauttiminen, joka tapahtuu nykypäivänä kirkossa, tapahtui tuolloin kodeissa normaalin aterian yhteydessä.
Jos siis haluamme näissä asioissa toimia analogisesti Jerusalemin alkuseurakunnan kanssa, niin jatkossa "temppelissä" kokoontuessamme keräännymme kaupungin keskellä olevalle torille evankelioimaan siellä olevia ja sen ohi kulkevia ihmisiä. Vastaavasti tavallisten ihmisten kodeissa kokoontuessamme teemme niitä asioita, joita olemme tähän asti tottuneet tekemään kirkkorakennuksessa. Vai onko niin, että haluamme kyllä olla raamatullisia, mutta emme sentään ihan näin raamatullisia?
2 kommenttia :
Aika hyvä pointti.
Kuitenkin voisi kysyä laajemminkin, että mitä se raamatullisuus oikein on?
Valikoimme aina kuitenkin suurimman osan siitä mitä haluamme pitää ja mikä taas "ei kuulu tähän aikaan".
Ja onko se edes Jumalan tarkoituskaan, että palaamme ajassa 2000v taaksepäin? Me elämme tätä aikaa, emme alkuseurakunnan aikaa. Toki voimme vetää monia periaatteita suoraan tähän aikaan, mutta en usko, että ideaali tilanne on alkaa matkia kaikessa menneisyyttä.
Jumala luo uutta ja me tavoitamme tämän ajan ihmisiä tämän ajan menetelmillä jne. Tärkeää on, että Jumala saa ohjata toimintaamme tässä ajassa.
Ymmärsit yskän aika hyvin, eli yleensähän "raamatullisuus" on jotain sellaista, johon vetoamme silloin, kun yritämme toimia jossain asiassa Raamatun opetuksen tai mallin mukaan, mutta jonka heitämme romukoppaan silloin, kun haluamme - syystä tai toisesta - tehdä asioita toisin. Eli "raamatullisuus" on kätevä käsite, johon turvaudumme silloin, kun se meille sopii.
En usko, että on Jumalan tarkoitus, että elämme 1. vuosisadalla. Raamatussa on toki asioita ja totuuksia, jotka eivät muutu vaikka aika kuluu, mutta siellä on myös paljon sellaista, jonka merkitystä tälle päivälle on syytä pysähtyä pohtimaan.
Tässä blogissa olen kuitenkin keskittynyt ihmettelemään lähinnä sitä, miksi 1. vuosisadan seurakuntien monet toimintamallit ovat suhteellisia, kun taas nykypäivän kristillisyys elää 1500-luvun, 1700-luvun, 1950-luvun tai jonkun muun ajankohdan toimintamalleissa, joita pidetään absoluuttisina. Eli en ole keksinyt, mikä on se teologinen peruste, jolla voimme sivuuttaa Raamatussa esiintyvät, monessa maassa ja kontekstissa tänäkin päivänä toimivat mallit, mutta toisaalta pidämme jotain Raamatun ulkopuolista historiallista mallia kiveen hakattuna. Siksi totisesti toivonkin, että Jumala saisi ihan oikeasti ohjata toimintaamme tässä ajassa.
Ps. Olen tämän aiheen tiimoilta tarinoinut aikaisemminkin, mm. seuraavissa kirjoituksissa:
Herran haltuun, Vain yksi puuttuu, ja Epäilyttäviä kummajaisia.
Lähetä kommentti