Seurakunnasta ja seurakunnista keskusteltaessa nousee yllättävän usein esille sellaiset arvot kuin "turvallisuus", "helppous" ja "mukavuus". Jokin tietty uskovien yhteisö saatetaan katsoa muita paremmaksi, koska se koetaan "turvalliseksi" tai sen tilaisuuksissa käyminen - valmiiseen pöytään istuminen - mielletään "helpoksi" tai "mukavaksi".
Nämä asiat tai niiden kaipaaminen ei itsessään ole väärin. On kuitenkin hyvä huomata, että kyseessä ovat erityisesti länsimaiset, keskiluokkaiset arvot. Kristinuskon alkuaikoina - tai monessa maassa vielä tänäkin päivänä - uskovaksi tunnustautuminen ja muiden uskovien kanssa kokoontuminen on hengenvaarallista puuhaa.
Liekö turvallisuuden, mukavuuden ja helppouden korostaminen syynä myös siihen, että viihdymme parhaiten omissa hengellisissä ghetoissamme ja pyhissä rakennuksissamme - sen sijaan että uskaltautuisimme kertomaan hyviä uutisia niille, jotka ovat ulkopuolella?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti