Seurakunta 1.0 vai Kirkko 3.0?

Uuden uskonnollisen ohjelman hankkimisessa yhä useampi joutuu miettimään, kumpi on parempi, Seurakunta 1.0 vai Kirkko 3.0. Molempia on nimittäin vielä markkinoilla, vaikka jotkut Kirkon käyttäjät ovatkin laskeneet liikkeelle huhuja, että Seurakunta 1.0:n asentaminen ei enää ole mahdollista. Erilaisista nimistään huolimatta kyseessä on kaksi samaan alkuperäiskoodiin perustuvaa tuotetta - tosin Kirkkoa on paikka paikoin muutettu niin paljon, että yhtäläisyyksiä sen konservatiivisempaan edeltäjään on vaikea huomata.

Historia opettaa - vai opettaako?

Raamatun mukaan muinaiselle Israelille oli annettu tehtäväksi olla valona kansoille, mutta Daavidin ja Salomon ajan lupaavasta alusta huolimatta se epäonnistui tehtävässään surkeasti. Jumalasta ja hänen hyvistä teoistaan kertomisen sijaan kansa piti saamansa valon itsellään ja tyytyi lähinnä kiroamaan ulkopuolisia. Muista kansoista erottavana tekijänä ei ollut pyhyys vaan kiinnipitäminen ulkoisista raja-aidoista, joiden kuviteltiin toimivan osoituksena erityisasemasta Jumalan silmissä.

Toimintaympäristön muutos

Viime vuosien julkinen keskustelu ja tuoreimmat suomalaisten uskonnollisuutta käsittelevät tutkimukset viittaavat molemmat samaan suuntaan: kirkkojen asema on rajussa muutoksessa, mutta siihen ei ole seurakunnissa vielä kunnolla havahduttu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirkko on siirtynyt yhteiskunnan keskustasta sen marginaaliin, kristityt ovat matkalla enemmistöstä vähemmistöön ja kirkko on menettämässä viimeisiä etuoikeuksiaan lisääntyvän pluralismin keskellä.

Uloskutsutut

Kristillisissä piireissä kuulee säännöllisesti sellaista opetusta, että Uudessa testamentissa käytetty sana "seurakunta" on kreikaksi ekklēsia ja tarkoittaa kirjaimellisesti "uloskutsutut". Tällä (sinänsä kauniilla mutta kielellisesti virheellisellä) tulkinnalla halutaan korostaa sitä, että Jeesuksen seuraajat on "kutsuttu ulos" maailmasta (joka nähdään pahana ja Jumalalle vihamielisenä paikkana).

Valikoivaa kuuliaisuutta?

Mitä eroa on vieraanvaraisuudella ja kymmenysten maksamisella Uudessa testamentissa? Ainakin se, että Ut:n eri kirjeissä Jeesuksen seuraajia kehotetaan edelliseen useammankin kerran, mutta jälkimmäiseen ei kertaakaan. Mistä siis johtuu, että tämän päivän länsimaisessa kristillisyydessä kuulee puhujien kyllä usein maanittelevan erilaisten kymmenysten maksamiseen, mutta hyvin harvoin kehotetaan oman kotinsa ovien avaamiseen muille?

Onko varjosi auki?

Jokainen meistä on syntymästään saakka ikään kuin korkealla lentävästä lentokoneesta pudonnut laskuvarjohyppääjä, joka lähestyy maata kiihtyvällä vauhdilla. Ainoa tapa välttyä varmalta kuolemalta on vetää narusta, joka aukaisee selässä olevan varjon. Tästä huolimatta yllättävän harva tarttuu tähän pelastavaan oljenkorteen.

Osa ei näe minkäänlaista tarvetta vetää narusta. He saattavat kiistää olevansa vapaassa pudotuksessa, tai ehkä haluavat mieluummin räpytellä käsillään kuin turvautua laskuvarjoon. Jotkut puolestaan epäilevät laskuvarjon valmistajan motiiveja ja jättäytyvät siksi mieluummin painovoiman haltuun.

Tehokasta toimintaa?

Hiljattain erään suuren vapaakristillisen liikkeen lehdessä oli artikkeli, joka esitteli keskeisiä seurakunnallisia tilastoja. Silmään pisti erityisesti se, että kyseisen kirkkokunnan keskiverto seurakunta on kooltaan 200 henkeä ja se tavoittaa (= henkilö tulee uskoon ja liittyy seurakuntaan) yhteensä kaksi seurakunnan ulkopuolista henkeä vuodessa. Kansankirkon ja marginaaliryhmittymien (esim. Jehovan todistajat) tilastoihin verrattuna tämä on erittäin tehokasta käännytystyötä.

Raha ratkaisee?

Eri puolilla kristillistä kenttää ollaan huolissaan rahavirtojen vähenemisestä, olipa syynä sitten vähäiset kolehtivarat, kirkon jakamien avustusten loppuminen tai valtiolta tulevien rahapurojen ehtyminen. On esitetty, että rahan väheneminen estää lähetystyön ja evankeliumin eteenpäin viemisen.

Tämä on mielenkiintoinen väite, sillä sekä ensimmäisinä vuosisatoina että myöhemmin mm. Kiinassa kristinusko on levinnyt tehokkaammin kuin koskaan historiansa aikana, mutta käytännössä ilman rahaa. Globaali vertailu kristikunnan eri osien välillä viittaakin lähinnä siihen, että mitä enemmän on rahaa käytössä, sitä huonommin evankeliumi leviää.

Erikoinen organisaatio

Joku viisas on joskus sanonut, että kirkko on ainoa organisaatio maailmassa, joka on olemassa vain niiden hyväksi, jotka eivät ole sen jäseniä. Tämä havainto ei ole tyhjentävä analyysi kristillisen kirkon olemuksesta, mutta osuu siitä huolimatta erään totuuden ytimeen: seurakuntien elämäntehtävänä on suuntautua ulospäin.

Vapaaehtoiset ennen ja nyt

Viime vuosina on seurakunnissa ruvettu yhä enemmän painottamaan vapaaehtoisten merkitystä. Keitä nämä seurakuntaelämän kivijalat mahtavat olla ja mikä lienee heidän raamatullinen tehtävänsä? Uuden testamentin mainitsemat vapaaehtoiset olivat seurakuntien johtajia, joiden tuli hoitaa kaitsemistehtävänsä "vapaaehtoisesti" - Jumalan tahdon mukaisesti ja omasta sydämen halusta. Nykypäivänä tilanne on päinvastainen: melkein poikkeuksetta "vapaaehtoinen" merkitsee ketä tahansa muuta kuin seurakunnan kaitsijaa.

Seurakunnallinen täysi-ikäistyminen

Ihmisillä on halu vaikuttaa ja kantaa vastuuta. Aika on tullut ihmisten lopulliselle täysi-ikäistymiselle, ei vain hyvinvointiyhteiskunnassa vaan myös seurakunnissa. Tätä aikuinen ihminen sisimmässään kaipaa. Näin toteaa John Vikström ("Kirkko ja aikuiset" -seminaari, 15.2.2011) ja osuu samalla naulan kantaan. Mutta mahtoiko emeritusarkkipiispa kuitenkaan ymmärtää, mitä siitä seuraa, jos ihmiset tosissaan haluavat osallistua, vaikuttaa ja kantaa vastuuta?

Seurakunnallisesti täysi-ikäistynyttä henkilöä ei nimittäin enää tyydytä se, että samastutaan uskonnollisen instituution arvoihin tai että saavutaan pisimpinä pyhinä ja suurimmissa mutkissa viihdytettäväksi kirkon penkkiin. "Saatte tulla, saatte olla, saatte pullaa" -kansankristillisyyden sijaan uudestisyntynyt ihminen kaipaa mielekästä, elävää hengellisyyttä, jossa kaikki uskovat osallistuvat Jeesuksen ja toistensa palvelemiseen sekä toimivat valona ja suolana maailmassa. Tällaiselle kristillisyydelle on eittämättä tilausta, mutta onko sille myös tilaa?

Terminaattorigeeni

Miltä tuntuisi omenapuu, joka kykenee kyllä tuottamaan omenia, mutta ei monistumaan eli tuottamaan uusia omenapuita? Geenitekniikalla tällainenkin luonnonoikku on mahdollinen, sillä geenimuunneltuun organismiin on mahdollista istuttaa ns. terminaattorigeeni. Tämä elementti muuttaa siemenen geneettistä rakennetta niin, että se kasvattaa vain itse tuotteen, mutta ei lainkaan elinkelpoisia siemeniä.