Kuinka ollakaan, päivän lehdessä oli pieni juttu, joka sattuu sivuamaan eilisen postauksen aihetta. Jutussa haastatellaan tutkijaa, jonka mukaan hyväksikäyttötapauksia esiintyy helposti juuri turvallisiksi mielletyissä kristillisissä yhteisöissä. Ongelmana on se, että tällaisen yhteisön jäsenet luottavat toisiinsa niin paljon, että eteen ei tule tilanteita, joissa omien rajojen ja koskemattomuuden vartiointia pitää opetella. Kun lammasten vaatteissa oleva susi sitten iskee, uhri on avuton.
On tietysti turha kuvitella, etteikö esimerkiksi hyväksikäyttötapauksia voisi löytyä muualtakin kuin niistä suomalaisista ja/tai ulkomaisista yhteisöistä, joissa paljastuneet tapaukset ovat ylittäneet uutiskynnyksen. Samalla nämä esimerkit kuitenkin osoittavat, että on myös yhtä turha kuvitella yhteisön suuren koon tai pitkien perinteiden itsessään tekevän siitä jotenkin turvallisemman kuin muut yhteisöt. Turvallisuuden lisäämisen sijasta nämä tekijät ovat nimittäin usein vaikuttaneet siihen, että epämiellyttävät asiat on julkikuvan säilyttämiseksi lakaistu maton alle, josta ne sitten saattavat pulpahdella pintaan jopa vuosikymmenten jälkeen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti