Kristillisen kirkon, lähetyksen ja herätyksen historioita tutkittaessa esiin nousee mielenkiintoinen kuvio: melkein poikkeuksetta kaikki merkittävät liikehdinnät ovat alkaneet jollain tavalla olemassaolevan kristillisyyden laidalta tai marginaaleista, eivät suinkaan sieltä, missä seurakuntien päättäjät ja johtajat ovat. Ut:n kielellä voisi todeta, että herätys alkaa siis mieluummin Galileasta kuin Jerusalemista tai temppelikulttia pyörittävien keskuudesta.
Jumala on tietenkin suvereeni ja aloittaa seuraavan herätyksen siellä, missä katsoo parhaaksi. Mutta kertooko kristikunnan tähänastinen historia kuitenkin jotain siitä, että tietyt olosuhteet ovat otollisempia kuin toiset? Onko niin, että siellä, missä ollaan vallitsevaan tilanteeseen tyytyväisiä ja missä on keskitytty jo saavutettujen asemien säilyttämiseen, on Jumalan vaikeampi löytää sellaista maaperää, johon kylvää herätyksen siemen? Entä miksi Jeesus vietti aikaansa tavallisen kansan ja erityisesti sen marginaaliryhmien kanssa ja varasi lähinnä moitteita niille, jotka olivat kansan paimenia?
Tätä kuviota ja sen merkitystä Suomenkin hengellisessä kentässä on joskus hyvä pysähtyä miettimään.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti