Tein vuosia sitten listan syistä, miksi UT:n mallin mukaisia seurakuntia ei tänä päivänä kannata perustaa. Kun Ross Rohde ryhtyi blogissaan kertomaan, miksi yksinkertaiset seurakunnat eivät toimi, niin ajattelin minäkin julkaista listalleni päätyneitä syitä.
Listan kärjessä on itseoikeutusti yksi syy yli muiden. Tärkein syy sille, miksi UT:n seurakuntamalliin ei tänä päivänä kannata pyrkiä, on tietenkin se, että ko. mallin mukainen seurakunta ei ole oikea seurakunta. Kuten kaikki vähänkään pidempään uskossa olleet tietävät, oikeita seurakuntia ovat sellaiset yhteisöt, joilla on pitkät perinteet, omat rakennukset, palkatut työntekijät, joukko erilaisia työmuotoja ja paljon porukkaa sunnuntaiaamuisin kirkonpenkissä. Tällainen seurakunta on lisäksi raamatullinen, sillä muutamia teologisia yksityiskohtia lukuunottamatta se on usein kuin nykypäivän toisinto VT:n temppelikultista.
6 kommenttia :
Kiitos bloginpitäjälle mielenkiintoisista kirjoituksista!
Jäin miettimään, onko UT:n pohjalta ylipäänsä mahdollista hahmotella yksi "oikea" seurakuntamalli? Miten määrittelet sen (lyhyesti tai pitkästi)?
siunauksin,
Markus
Kiitos Markus hyvästä kysymyksestäsi! Mielestäni siihen ei ole yksinkertaista ja lyhyttä vastausta, mutta tässä muutamia ajatuksia:
Riippumatta siitä, löytyykö Raamatusta vain "yksi oikea" srk-malli, lienee selvää, että kaikki mallit ja kaikki toimintatavat eivät ole samanarvoisia tai yhtä hyviä. Niinpä seurakunta, josta puuttuu missio, ei ole yhtä uskollinen UT:lle kuin sellainen, jonka toimintaan kuuluu aktiivinen, ulospäin suuntautuva evankeliumin levittäminen. Samoin yhteisöllisyys on niin keskeinen osa Jumalan kansana olemista, että oikeasti yhteisöllinen srk on parempi kuin se, jonka yhteisöllisyys rajoittuu lähinnä (puoli)tuttujen niskayhteyteen kerran viikossa. Ja edelleen: aktiivisesti opetuslapseuttava srk on parempi kuin srk, jossa tämä ulottuvuus ei selkeästi ole keskeisessä osassa. Unohtaa ei pidä myöskään Jumalan palvontaa - oikeasti palvova ja ylistävä srk on mielestäni eri asia kuin pelkästään jumalanpalvelusohjelmaa pyörittävä srk (olipa kyseessä sitten "vapaa" tai luterilainen jumalanpalvelusliturgia), jne. Korkinavaaja, jolla saa korkin avattua, on siis mielestäni selkeästi parempi kuin sellainen, jolla ei saa :)
Edellä muutamia esimerkkejä siitä, miten kysymystä voi lähestyä sen pohjalta, kuinka hyvin joku tietty yhteisö tai malli toimii kristillisen seurakunnan keskeisissä ulottuvuuksissa.
Näiden lisäksi minusta voisi myös kysyä muita kysymyksiä, esim. kuinka hyvällä pohjalla on Kristuksen ruumis sellaisessa kaupungissa, jossa uskovat ovat jakautuneet useaan eri ryhmittymään kuten Korintissa konsanaan. Jos tämä oli Paavalin aikana väärin, miksi se on nykyajan länsimaisessa kristillisyydessä se normaali tapa toimia? Entä miksi käytämme huomattavasti enemmän energiaa tämän toimintatavan puolustamiseen kuin siitä eroon pyrkimiseen? Mikä estää meitä pyrkimästä elämään Ef. 4:1-16 käytännön tasolla todeksi? Jne.
Raamatussa puhutaan seurakunnasta aika paljon, ja lukija pääsee näkemään vilahdukselta useamman seurakunnan elämää ja toimintaa. Oman pohdintansa aihe on sekin, kuka on valinnut "oikean seurakunnan" kriteerit ja miksi yleensä aina sopivat omaan olemassaolevan yhteisön toimintaan mutta eivät välttämättä kaikkien muiden yhteisöjen toimintaan. Entä miksi seurakunnan muoto on oletusarvoisesti sen funktiota tärkeämpi kriteeri?
Vastausta voisi jatkaa pidemmällekin, mutta eivätköhän nämä pohdinnat riittäne näin aluksi :-)
Hyviä pointteja, Marko!
"Oman pohdintansa aihe on sekin, kuka on valinnut "oikean seurakunnan" kriteerit ja miksi yleensä aina sopivat omaan olemassaolevan yhteisön toimintaan mutta eivät välttämättä kaikkien muiden yhteisöjen toimintaan."
Moni kirkko- ja tunnustuskunta toki mielellään näkee oman toteuttamistapansa raamattu-uskollisena. Kysymys lienee kai siitä, kuinka velvoittavana esim. Apostolien tekojen kuvaamaa srk-mallia voidaan pitää tänä päivänä. Usein kristikunnan jakautumista eri kirkko- ja tunnustuskuntiin nähdään kirkkohistoriallisesti väistämättömänä asiana.
Kirkkohistoria ei kuitenkaan ole Jumalan sanaa, eikä se, mitä kristillisten seurakuntien piirissä on tapahtunut vuosisatojen mittaan, ole suinkaan ohjeellista jatkoa Apostolien teoille. Siitä, mitä nyt on menossa ja vallalla, ei voi tehdä johtopäätöstä sen suhteen, miten asioiden tulisi olla. Se kertoo vain siitä, mitä nyt on.
"Entä miksi seurakunnan muoto on oletusarvoisesti sen funktiota tärkeämpi kriteeri?"
Syitä on varmasti monia. Kirkkojen institutionalisoituminen on aikojen saatossa johtanut siihen, että alkuperäinen missio on vaivihkaa vaihtunut inhimillisten perustarpeiden (mm. turvallisuuden kokeminen, elannon ansaitseminen, arvostus, status, itsensä toteuttaminen, ...) tyydyttämiseen.
Epäilemättä kyse on vallasta. Tätä taustaa vasten saavutetuista eduista varmasti pidetään mustasukkaisesti kiinni.
Kysymys lienee kai siitä, kuinka velvoittavana esim. Apostolien tekojen kuvaamaa srk-mallia voidaan pitää tänä päivänä.
Itseäni kiinnostaa sama kysymys, mutta toisella tavalla esitettynä:
Miksi 300/1500/1960-luvun srk-malli olisi tänä päivänä normatiivisempi kuin ne ihanteet ja periaatteet, jotka näemme Uudessa testamentissa? Eli miksi "Ut:n mallia" tavoitteleva joutuu erikseen perustelemaan pyrkimystään, mutta muualta tulleita malleja pidetään itsestäänselvyyksinä?
Kaupunginlaajan srk:n tavoittelemista nykyisessä tilanteessa pidetään usein haihatteluna, ja perusteluksi haetaan aina se, että nykyisiä kirkko- ja tunnustuskuntia on mahdoton saattaa yhteen jo pelkästään oppieroavaisuuksien takia.
Miten sinä näet tilanteen liittyen nykyisen systeemin muuttamiseen; pitäisikö meidän purkaa vanhat rakenteemme? Vai pitäisikö ennemminkin panostaa siihen, että uudet syntyvät srk-yhteisöt lähtisivät aivan uudelta pohjalta?
Hyvää uutta vuotta 2013
- M
Itse ajattelisin, että uusi viini kannattaa laskea uusiin leileihin. Tulee aina olemaan niitä, jotka pitävät vanhaa parempana, eikä sitä vastaan kannata aktiivisesti taistella. Uskon kuitenkin, että tässä (niin kuin niin monessa muussakin asiassa) aika ja Pyhä Henki tekevät tehtävänsä. Vielä tulee aika, jolloin ihmisiä määrittää ennemminkin kiinnittyminen Jeesukseen kuin rakkaus omia seurakuntatraditioitaan kohtaan.
Hyvää uutta vuotta sinullekin, Markus!
Lähetä kommentti