Viime vuosien julkinen keskustelu ja tuoreimmat suomalaisten uskonnollisuutta käsittelevät tutkimukset viittaavat molemmat samaan suuntaan: kirkkojen asema on rajussa muutoksessa, mutta siihen ei ole seurakunnissa vielä kunnolla havahduttu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirkko on siirtynyt yhteiskunnan keskustasta sen marginaaliin, kristityt ovat matkalla enemmistöstä vähemmistöön ja kirkko on menettämässä viimeisiä etuoikeuksiaan lisääntyvän pluralismin keskellä.
Tätä toimintaympäristön muutosta on yritetty jonkin aikaa kompensoida sillä, että yhteiskunnalle todistamisen sijasta kirkko yrittää miellyttää sitä. Toimivampi ratkaisu olisi kuitenkin se, että kansankirkko siirtyisi toiminnassaan ylläpitomoodista missioon ja muuttuisi instituutiosta liikkeeksi. Tämä tarjoaisi myös mahdollisuuden kohdata vapaiden suuntien kirkot - ne kun ovat jo samalla tiellä mutta matkalla päinvastaiseen suuntaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti