Kuudes syy siihen, että nykypäivänä ei enää haluta perustaa samanlaisia seurakuntia kuin Paavalin aikoina, on puhujien pelko huonosta hyötysuhteesta. Koska uskovien kasvu ja opetuslapseuttaminen tapahtuu (seurakuntien toiminnasta päätellen) pääasiassa tietoa lisäämällä ja/tai saarnaa kuuntelemalla, niin silloin hyvät puhujat ovat seurakunnan kokoontumisissa kultaakin kalliimpia. He tietävät itsekin arvonsa ja ymmärtävät, että on tehokkaampaa, jos heidän viisaudestaan ja voitelustaan pääsee kerralla osalliseksi vaikkapa tuhat ihmistä kymmenen ihmisen sijaan.
Kukaan ei tietenkään halua kiistää sitä, etteikö suu olisi Kristuksen ruumiissa se tärkein ruumiinosa. Armoitukset ovat muutenkin jakaantuneet niin epätasaisesti, että on vain oikein ja kohtuullista, että suurimman osan ajasta yksi puhuu ja muut kuuntelevat. Tällaisessa ympäristössä luonnollisesti iso osa ihmisten lahjoista jää löytymättä ja käyttämättä. Toinen kuulijoiden kannalta harmittava asia on se, että siinä missä puhuminen on tehokkainta isoissa ryhmissä, oppiminen ja kasvu tapahtuvat tehokkaimmin pienissä ryhmissä. Tämä on kuitenkin vain pieni hinta siitä, että puhujien lahjat eivät mene hukkaan.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti