Kuudes syy siihen, että nykypäivänä ei enää haluta perustaa samanlaisia seurakuntia kuin Paavalin aikoina, on puhujien pelko huonosta hyötysuhteesta. Koska uskovien kasvu ja opetuslapseuttaminen tapahtuu (seurakuntien toiminnasta päätellen) pääasiassa tietoa lisäämällä ja/tai saarnaa kuuntelemalla, niin silloin hyvät puhujat ovat seurakunnan kokoontumisissa kultaakin kalliimpia. He tietävät itsekin arvonsa ja ymmärtävät, että on tehokkaampaa, jos heidän viisaudestaan ja voitelustaan pääsee kerralla osalliseksi vaikkapa tuhat ihmistä kymmenen ihmisen sijaan.
Kukaan ei tietenkään halua kiistää sitä, etteikö suu olisi Kristuksen ruumiissa se tärkein ruumiinosa. Armoitukset ovat muutenkin jakaantuneet niin epätasaisesti, että on vain oikein ja kohtuullista, että suurimman osan ajasta yksi puhuu ja muut kuuntelevat. Tällaisessa ympäristössä luonnollisesti iso osa ihmisten lahjoista jää löytymättä ja käyttämättä. Toinen kuulijoiden kannalta harmittava asia on se, että siinä missä puhuminen on tehokkainta isoissa ryhmissä, oppiminen ja kasvu tapahtuvat tehokkaimmin pienissä ryhmissä. Tämä on kuitenkin vain pieni hinta siitä, että puhujien lahjat eivät mene hukkaan.
Hae tästä blogista
lauantai 28. elokuuta 2010
keskiviikko 25. elokuuta 2010
Miksi ei? [osa 5]
Listan "Miksi Ut:n mallin mukaisia seurakuntia ei kannata perustaa" viidenneltä sijalta löytyy se tosiasia, että ns. perinteiset seurakunnat ovat turvallisempia ja edustavat pysyvyyttä. Tosin tämä turvallisuushakuisuus ei ole täysin ongelmatonta, kuten jotkut viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet. Se, joka turvautuu ihmisiin, joutuu aina välillä pettymään, mutta Herraan turvaavat eivät joudu häpeään.
Harvoin sen sijaan on asetettu kyseenalaiseksi tätä itsestäänselvänä pidettyä pysyvyyden kriteeriä. Ut:ssa jonkun tietyn kokoonpanon tai kokoontumispaikan pysyvyys ei ole missään esitetty tavoiteltavana asiana. Usko, toivo, rakkaus, yhteys - nämä ovat niitä asioita, joita kohti kristillisen yhteisön tulisi pyrkiä ja joiden tulisi säilyä ja kasvaa. Kristuksen ruumiin yksittäisen, paikallisen manifestaation pitkäikäisyydessä ei itsessään ole mitään väärää, mutta sama pätee sen lyhytikäisyyteenkin. Onneksi (kirkko)historia paljastaa nopeasti, että seurakunnan ikä ei välttämättä mitenkään korreloi sen hengellisen elinvoimaisuuden kanssa.
Harvoin sen sijaan on asetettu kyseenalaiseksi tätä itsestäänselvänä pidettyä pysyvyyden kriteeriä. Ut:ssa jonkun tietyn kokoonpanon tai kokoontumispaikan pysyvyys ei ole missään esitetty tavoiteltavana asiana. Usko, toivo, rakkaus, yhteys - nämä ovat niitä asioita, joita kohti kristillisen yhteisön tulisi pyrkiä ja joiden tulisi säilyä ja kasvaa. Kristuksen ruumiin yksittäisen, paikallisen manifestaation pitkäikäisyydessä ei itsessään ole mitään väärää, mutta sama pätee sen lyhytikäisyyteenkin. Onneksi (kirkko)historia paljastaa nopeasti, että seurakunnan ikä ei välttämättä mitenkään korreloi sen hengellisen elinvoimaisuuden kanssa.
lauantai 21. elokuuta 2010
Miksi ei? [osa 4]
Jokainen tajuaa, että jo pelkästään kokonsa puolesta nykyajan seurakunnat ovat Ut:n ajan seurakuntia parempia, sillä ensimmäisen vuosisadan koteihin ei mahtunut kerralla satoja, saati sitten tuhansia tai kymmeniä tuhansia ihmisiä. Raamattu ei tosin sano, että isompi on parempi, mutta ihmisjärki ymmärtää muutenkin, että suuri massa kokoontuneena yhteen paikkaan on sekä tehokasta (=yksi voi puhua mahdollisimman monelle yhtä aikaa) että vaikuttavaa (=ulkopuolisetkin suhtautuvat suuremmalla kunnioituksella). Uuden testamentin seurakuntamalli ei siis näistäkään syistä ole suositeltava tänä päivänä.
keskiviikko 18. elokuuta 2010
Miksi ei? [osa 3]
Kolmas perusteltu syy välttää Ut:n mallin mukaisia seurakuntarakenteita on se, että seurakuntia ja niiden jäseniä on vaikeampi kontrolloida kuin nykyisin vallalla olevassa mallissa. Tämähän nähtiin jo Jeesuksen ja Paavalin aikana: temppelikulttia pyörittänyt papisto sai eri lailla ajattelevat tehokkaasti ja lopullisesti (tai no, ainakin melkein) kuriin, kun taas Paavali joutui tämän tästä lähettelemään postia perustamilleen seurakunnille, joissa meinasi heppa lähteä käsistä.
sunnuntai 15. elokuuta 2010
Miksi ei? [osa 2]
Toinen hyvä, laajalti siteerattu syy sille, miksi UT:n mukaisia seurakuntia ei kannata perustaa, on niiden alttius kaikenlaisille harhaopeille ja moraalisille lankeemuksille. Jo arkikokemus vahvistaa tämän: harva meistä on kuullut perinteisten seurakuntien paimenista, jotka olisivat vaikkapa kieltäneet Jeesuksen ylösnousemuksen tai langenneet aviorikokseen, mutta jokaisen tuttavapiiriin kuuluu vähintään yksi henkilö, joka on perustanut 15 seuraajansa kanssa oman kristillisen kultin.
perjantai 13. elokuuta 2010
Miksi ei? [osa 1]
Tein vuosia sitten listan syistä, miksi UT:n mallin mukaisia seurakuntia ei tänä päivänä kannata perustaa. Kun Ross Rohde ryhtyi blogissaan kertomaan, miksi yksinkertaiset seurakunnat eivät toimi, niin ajattelin minäkin julkaista listalleni päätyneitä syitä.
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)