Maailma muuttuu ja tekniikka kehittyy. Eilisen innovaatioihin on jo kyllästytty ja toissapäivän keksinnöistä ovat kiinnostuneita enää retro-henkiset keräilijät. Tänään teemme kovasti töitä saadaksemme huomenna käyttöön uusia menetelmiä ja uusia malleja, jotta ylihuomenna kaikki olisi paremmin.
Kehitystä on tapahtunut kristittyjenkin piirissä. Esimerkiksi Paavalin muinainen tapa perustaa seurakuntia oli hyvin alkeellinen. Usein seurakunta syntyi hyvin lyhyessä ajassa muutamien juuri uskoon tulleiden ihmisten ympärille, kun taas Paavali itse siirtyi toisille paikkakunnille, jättäen uudet seurakunnat "Herran haltuun".
Sittemmin kristityt ovat luopuneet tällaisesta alkeellisesta tekniikasta ja siirtyneet sofistikoituneempiin menetelmiin. Tänä päivänä ideaalitilanteessa hyvän taloudellisen pohjan omaava isohko ihmisryhmä kokoontuu vuosien ajan säännöllisesti yhteen omissa tiloissaan yhden tai useamman (teologisesti koulutetun) työntekijän johdolla. Jos kaikki menee hyvin, voi emoseurakunnan kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena olla jossain vaiheessa ratkaisu, jossa tälle yhteisölle myönnetään seurakunnan status. (Näin tosin vain niissä kirkoissa, jotka yleensäkään perustavat uusia seurakuntia.)
Historia osoittaa, että tällä kehittyneemmällä ja tiukemmin kontrolloidulla menetelmällä on monta etua suhteessa Paavalin tapaan toimia. Opillisia ongelmia tai virheellisiä Raamatun tulkintoja ei enää esiinny, ihmissuhdeongelmat seurakuntien keskellä ovat taaksejäänyttä aikaa, kristikunta tunnetaan keskinäisestä yhteydestään ja rakkaudestaan, ja evankeliumikin leviää paljon nopeammin ja tehokkaammin uskosta osattomien keskuuteen. Ja mikä parasta, Herraa ei enää tarvitse rasittaa uskomalla uudet seurakunnat hänen haltuunsa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti