Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärä jatkaa tasaisen varmaa laskuaan eikä vapaa kristillisyyskään kasva. Paikallista kierrätystä toki esiintyy, ja muutamalla seurakunnalla menee hyvin, mutta koko maan mittakaavassa nettokasvua ei ole ollut pitkään aikaan. Asiasta huolestuneet tahot yleensä keskittyvät joko sadon syyttämiseen – sen sijaan, että keskityttäisiin sen keräämiseen – tai sitten sadon Herran syyttämiseen, joka ei syystä tai toisesta suostu antamaan meille herätystä, vaikka kuinka rukoilemme.
Muiden syyttämisen sijaan voisi olla aika katsoa peiliin. Ongelman ytimessä näyttäisikin olevan pikemminkin vääristynyt käsitys seurakunnasta ja opetuslapseudesta kuin liian kova maaperä tai herätystä pihtaava Jumala. Seurakunnan suhteen olemme nimittäin asettaneet riman paljon korkeamalle kuin Raamatussa, jolloin uusien seurakuntien synnyttäminen on liian vaikeaa ja raskasta, ja olemassa olevienkin seurakuntien pyörittäminen vaatii melkoisesti erilaisia resursseja. Vastaavasti opetuslapseuden suhteen olemme laskeneet riman huomattavasti alemmaksi kuin Raamatussa, eikä tietoiseen opetuslapseuttamiseen panosteta riittävästi. Satoa on paljon, mutta sitä ei osata kerätä.
Tämän epäsuhdan korjaaminen on yksi avain Jumalan valtakunnan kasvuun tässä maassa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti