Moni pitkän linjan seurakunta-aktiivi vastustaa Ut:n mallin mukaisia seurakuntia siksi, että ne sopivat sellaisenaan huonosti monille niistä työmuodoista, jotka oma seurakunta on vuosien varrella saanut rakennetuksi. Tämä on ihan ymmärrettävä argumentti, sillä onhan selvää että seurakunnan pitää mukautua työmuotoihin eikä päinvastoin. Useimmat ovatkin tottuneet siihen, että työmuodot elävät omaa elämäänsä ja että niitä ylläpitämään etsitään säännöllisesti seurakuntalaisia, joiden selkään mahtuisi vielä yksi taakka.
Vastaavanlainen argumentti on se ikivanha mutta aina yhtä käyttökelpoinen toteamus, että "emme me ole ennenkään toimineet sillä tavalla". Kaikki pitempään uskossa olleet tietävätkin, että seurakunnan korkein auktoriteetti on sen perinteet, jotka voivat parhaimmillaan olla jopa yli sata vuotta vanhoja. Nämä leilit ovat niin uljaat ja pitkällä aikavälillä niin hyväksi havaitut, että jopa uusi viini löytää niissä helposti paikkansa. Soli traditio gloria!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti