Luterilaisessa kirkossa pyörät pyörivät niin kauan kuin kirkollisveron maksajia riittää, eikä seurakuntalaisten osallistuminen vaikkapa jumalanpalvelustoimintaan ole ydinkysymys. Useimmilla muilla maamme kirkoilla on kuitenkin sellainen ongelma, että seurakunnissa löytyy yllin kyllin tekemistä, vaan ei välttämättä riittävästi tekijöitä. Penkkipotaatteja kyllä riittää, mutta heitä ei saada aktivoitua.
Yksi syy tähän tilanteeseen on se, että uusia uskovia kohdellaan tarpeettoman pitkään kuin vastasyntyneitä vauvoja, eikä heitä päästetä tai rohkaista tositoimiin. Totuus kuitenkin on, että suurin osa uskovista kykenee paljon enempään ja paljon aikaisemmin kuin mitä seurakuntien johtajat uskovat. Jos siis ihmisille alusta asti uskotellaan, että he eivät saa eivätkä osaa, niin ei pidä ihmetellä, jos jossain vaiheessa heitä ei enää myöskään kiinnosta.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti