Viime vuosina on seurakunnissa ruvettu yhä enemmän painottamaan vapaaehtoisten merkitystä. Keitä nämä seurakuntaelämän kivijalat mahtavat olla ja mikä lienee heidän raamatullinen tehtävänsä? Uuden testamentin mainitsemat vapaaehtoiset olivat seurakuntien johtajia, joiden tuli hoitaa kaitsemistehtävänsä "vapaaehtoisesti" - Jumalan tahdon mukaisesti ja omasta sydämen halusta. Nykypäivänä tilanne on päinvastainen: melkein poikkeuksetta "vapaaehtoinen" merkitsee ketä tahansa muuta kuin seurakunnan kaitsijaa.
Raamatun mukaan toimivassa seurakunnassa ei tänä päivänä tarvita erikseen vapaaehtoisia sen enempää kuin ensimmäisellä vuosisadallakaan. On aivan normaalia, että ihmiset toimivat omasta sydämen halustaan niissä tehtävissä ja rooleissa, joihin Jumala on heidät kutsunut. Käsitteellä ei siis ole merkitystä, koska kaikki Jumalan omat ovat yhtä lailla vapaaehtoisia. Sen sijaan silloin, kun joudutaan kyselemään "vapaaehtoisten" perään, on yleensä jossain vaiheessa eksytty oikealta tieltä. Jos toiminta ei tapahdu Jumalan tahdosta ja oman sydämen halusta, niin tehtävää suorittava henkilö on kaikkea muuta kuin vapaaehtoinen.
2 kommenttia :
Uuden testamentin mainitsemat vapaaehtoiset olivat seurakuntien
johtajia, joiden tuli hoitaa kaitsemistehtävänsä "vapaaehtoisesti"
Tämä ei nyt liity suoraan kirjoitukseesi, mutta itse olen ymmärtänyt, että UT:ssa ei anneta mitään sellaista mallia jossa srk:ssa toimisi erillinen palkkaa nauttiva työntekijäluokka. Toisaalta kun lukee esim. 1. Tim. 5:17,18 (erit. uusi käännös), voisi saada sellaisen kuvan että ajatus palkatuista srk:n työntekijöistä olisi kuitenkin ollut Paavalinkin mielessä.
Miten nämä kaksi on sovitettavissa yhteen?
Oma kommenttini vapaaehtoisuudesta oli osittain kärjistetty/ironinen viittaus UT:n kohtaan, jossa asiasta puhutaan (1 Piet. 5:2). Mutta kysymyksesi palkatuista srk:n työntekijöistä on silti paikallaan. Tässä muutama ajatus aiheen tiimoilta:
1) On selvää, että varhaisimmassa kristillisyydessä oli niitä, jotka tavalla tai toisella käyttivät aikansa Jumalan valtakunnan edistämiseen niin, että heillä ei ollut mahdollisuutta ansaita elantoansa vaan elivät muiden tukemana. Esim. Paavali katsoi apostolinvirkansa kuuluvan tähän kategoriaan, vaikka välillä elättikin itsensä omalla työllään.
2) Tästä on mielestäni kuitenkin vielä matkaa siihen, että tämän päivän pastori tai joku muu seurakunnan "työntekijä" (muutko eivät tee mitään?) nauttii kuukausipalkkaa riippumatta siitä, millainen hänen työnkuvansa on.
3) Mainitsemasssasi tekstissä "kahdenkertaisen kunnian" kohteena ovat (erityisesti) ne seurakunnan vanhimmat, jota tekevät työtä "sanassa ja opetuksessa".
a) "Vanhimmat" oli se joukko (miehiä), jonka tehtävänä oli huolehtia yhden kaupungin kaikista kristityistä (tietyissä asioissa). Kyseessä ei kuitenkaan ole modernin "pastorin", "saarnaajan" tai "työntekijän" synonyymi, vaikka jotkut näistä vanhimmista osallistuivatkin seurakuntalaisten opettamiseen (ja mahdollisesti uskosta osattomille saarnaamiseen).
b) "Kahdenkertaisen kunnian" tarkasta sisällöstä ei olla varmoja, mutta monien mielestä on todennäköistä, että se pitäisi sisällään kunnioituksen lisäksi myös taloudellisen korvauksen (ei todennäköisesti kuitenkaan kaksinkertaista rahakorvausta).
c) Jos kyseessä oli taloudellinen korvaus, sen suuruudesta ei ole tietoa. Kysymyksessä voi olla esim. korvaus pidetystä opetuksesta. Jos henkilö siis vaikkapa opetti kaiken aikansa, niin mahdollinen korvaus lienee ollut isompi kuin niillä, jotka opettivat vain silloin tällöin.
d) "Kahdenkertainen kunnia" oli vain niille vanhimmille, jotka hoitivat hommansa hyvin (ja 1. Tim. lienee kirjoitettu tilanteeseen, jossa nimenomaan seurakunnan vanhimmat olivat kokonaan tai osittain lähteneet harhateille).
Oma näppituntumani on, että jos nykyään seurattaisiin UT:n ajan käytäntöjä tässä suhteessa, niin seurakunnalta palkkaa saavien määrä tipahtaisi kaupunkitasolla noin kymmenesosaan aikaisemmasta, osa ihmisistä vaihtuisi - ja useimpien jäljellejäävien tehtävänkuva muuttuisi radikaalisti. Mutta tämä aihe on yksi kristillisyytemme pyhistä lehmistä ja tekstien nykytulkinnasta/sovelluksesta päättävät pääsääntöisesti ne, joilla on eniten taloudellista hävittävää. Kukapa nyt haluaisi omaa oksaansa sahata... :-)
Lähetä kommentti