Meitä kristittyjä vaivaa ajoittain sama ongelma kuin fariseuksia, eli saatamme keskittyä kaikenlaiseen pikkunäpertelyyn mutta samalla laiminlyömme ne tärkeimmät asiat (ks. Matt. 23:23). Toisaalta UT on niin täynnä kaikenlaista neuvoa, ohjetta ja mallia - puhumattakaan kaikesta kirkkohistorian painolastista - että ei ole ihmekään, että välillä on vaikeaa nähdä metsää puilta.
Mikä sitten on kristittyjen muodostaman yhteisön tehtävä? Se käy ilmi eri puolelta UT:a, mutta löytyy mukavasti tiivistettynä myös ns. lähetyskäskyjen muodossa. Matteus (28:18-20) kertoo, että meidän tulee opetuslapseuttaa kaikki kansat, ja Markus (16:15-18) muistaa lisätä, että se edellyttää hyvien uutisten kertomista kaikille. Kuten Markuksen evankeliumin lopusta löytyvä tekstikatkelmakin vihjaa, tähän hyvien uutisten kertomiseen ja Jeesuksen todistajana toimimiseen liittyi Jeesuksen, 12 opetuslapsen ja alkuseurakunnan aikana oleellisesti myös sairaiden parantaminen ja saastaisten henkien ulosajaminen (mikäli sellaisia tuli vastaan). Siksi Luukaskin ensin Apostolien tekojen alussa (1:1) viittaa siihen, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa (KR -38 ja useat - useimmat? - englanninkieliset käännökset), ja sitten näyttää, kuinka alkuseurakunta seurasi Jeesuksen mallia. Messiaan missio on meidänkin missiomme (Jes. 46:9; Apt. 13:47).
Voimme puuhastella kristillisissä yhteisöissä kaikenlaista, mutta näitä kahta - uskosta osattomien tavoittamista ja uskoon tulleiden opetuslapseuttamista - ei pitäisi unohtaa. Ne ovat se x-tekijä, jota ilman yhteisön hengellinen elämä näivettyy, näky katoaa ja voima loppuu. Onneksi kuitenkin suomalaisista vain n. 9% tunnustaa Jeesuksen omaksi Herrakseen, joten seurakuntien ja yksilöuskovienkin elämää voimistavaa raaka-ainetta - eloa - on yllin kyllin meille kaikille jaettavaksi. Pellolla tavataan!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti