Heikkousevankeliointi

Monille saattaa olla tuttu John Wimberin ja monen muunkin aikoinaan käyttämä termi "voimaevankeliointi". Sen keskeisenä ajatuksena on se näkemys, että meillä on mahdollisuus - tai jopa kutsu - evankelioida tänään samassa Pyhän Hengen voimassa, jossa Jeesus ja alkukristitytkin evankelioivat, ihmeiden ja merkkien seuratessa ja vahvistaessa puhuttua/saarnattua sanaa. Tämä on hyvä ja tervetullut perspektiivi.

Ongelmalliseksi tilanne saattaa kuitenkin muodostua silloin, kun uskova ajattelee, ettei voi evankelioida, ellei ole hiljattain täyttynyt Pyhällä Hengellä tai saanut muuta vastaavaa "voimauttavaa" kokemusta. Näin hyvien uutisten jakamista lykätään hamaan tulevaisuuteen ja huomio keskittyy sellaisen voiman tai kokemuksen etsimiseen, jonka turvin kuvitellaan evankelioinnin sujuvan kuin itsestään.

Jokaisella uskovalla on kuitenkin jo eväät toimia Jeesuksen todistajana, tuntuipa oma olo kuinka voimalliselta tahansa. Kaikki me olemme oman kertomuksemme asiantuntijoita ja voimme kertoa siitä, mitä Jeesus on meidän elämässämme tehnyt. Useimmilla meistä on myös riittävä käsitys siitä, kuinka tuo kertomus nivoutuu osaksi Jumalan suurta kertomusta. Kaikilla Jeesuksen omilla on lisäksi Pyhä Henki, joka auttaa meitä meidän heikkoudessamme. Moni onkin kokenut, kuinka näennäisestä voiman puutteesta huolimatta Jumalan voima on erityisesti läsnä juuri silloin, kun kerromme Jeesuksesta toisille, rukoilemme kadulla tai töissä uskosta osattoman ihmisen puolesta, tai jollain muulla tavalla luotamme Jumalaan ja kuuliaisena astumme ulos omalta mukavuusvyöhykkeeltämme.

Jos siis voimaevankeliointi kuulostaa liian vaikealta, niin kannattaa kokeilla heikkousevankeliointia. Ehkäpä opit jotain uutta Jumalan voimasta.

Ettei tärkein unohtuisi

Meitä kristittyjä vaivaa ajoittain sama ongelma kuin fariseuksia, eli saatamme keskittyä kaikenlaiseen pikkunäpertelyyn mutta samalla laiminlyömme ne tärkeimmät asiat (ks. Matt. 23:23). Toisaalta UT on niin täynnä kaikenlaista neuvoa, ohjetta ja mallia - puhumattakaan kaikesta kirkkohistorian painolastista - että ei ole ihmekään, että välillä on vaikeaa nähdä metsää puilta.

Mikä sitten on kristittyjen muodostaman yhteisön tehtävä? Se käy ilmi eri puolelta UT:a, mutta löytyy mukavasti tiivistettynä myös ns. lähetyskäskyjen muodossa. Matteus (28:18-20) kertoo, että meidän tulee opetuslapseuttaa kaikki kansat, ja Markus (16:15-18) muistaa lisätä, että se edellyttää hyvien uutisten kertomista kaikille. Kuten Markuksen evankeliumin lopusta löytyvä tekstikatkelmakin vihjaa, tähän hyvien uutisten kertomiseen ja Jeesuksen todistajana toimimiseen liittyi Jeesuksen, 12 opetuslapsen ja alkuseurakunnan aikana oleellisesti myös sairaiden parantaminen ja saastaisten henkien ulosajaminen (mikäli sellaisia tuli vastaan). Siksi Luukaskin ensin Apostolien tekojen alussa (1:1) viittaa siihen, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa (KR -38 ja useat - useimmat? - englanninkieliset käännökset), ja sitten näyttää, kuinka alkuseurakunta seurasi Jeesuksen mallia. Messiaan missio on meidänkin missiomme (Jes. 46:9; Apt. 13:47).

Voimme puuhastella kristillisissä yhteisöissä kaikenlaista, mutta näitä kahta - uskosta osattomien tavoittamista ja uskoon tulleiden opetuslapseuttamista - ei pitäisi unohtaa. Ne ovat se x-tekijä, jota ilman yhteisön hengellinen elämä näivettyy, näky katoaa ja voima loppuu. Onneksi kuitenkin suomalaisista vain n. 9% tunnustaa Jeesuksen omaksi Herrakseen, joten seurakuntien ja yksilöuskovienkin elämää voimistavaa raaka-ainetta - eloa - on yllin kyllin meille kaikille jaettavaksi. Pellolla tavataan!

Missä kaksi tai kolme...

Seurakunnan minimimääritelmäksi on usein tarjottu Jeesuksen lausetta "[s]illä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään" (Matt. 18:20). Kriittisempi Raamatun tutkija voisi toki todeta, että lause on hieman asiayhteydestään irti repäisty, mutta se sopii silti osaltaan myös seurakuntaa kuvaamaan. Jeesus on Pyhän Hengen kautta läsnä jokaisen hänen omansa elämässä eikä seurakunnan olemassaolo ole kiinni siitä, kuinka isossa rakennuksessa se kokoontuu, kuinka monta palkattua työntekijää sillä on, tai onko se lain edessä rekisteröitynyt yhdistykseksi tai kirkkokunnaksi. Lukumääräisesti pienikin ryhmä voi muodostaa seurakunnan.

Vaarana sen sijaan on, että ns. perinteisistä rakenteista ja malleista etäisyyttä ottavat henkilöt päätyvät vapauden huumassaan johonkin sellaiseen, joka on yhtä kaukana Raamatun mallista kuin se irvikuva, jota he alunperin pakenivat. Parhaimmillaan Jeesuksen sanat antavat luvan kokoontua hänen nimessään ilman turhaa byrokratiaa, mutta pahimmillaan ne tekevät seurakunnasta kulutustavaraa, jota vaihdetaan uuteen heti, kun se ei enää miellytä. Näin sama vanha McChurchianity on palannut takaisin, mutta vain uudessa kaavussa.

Raamatussa seurakunta ei kuitenkaan ole pikkuinen ryhmä, joka perustetaan ex tempore kahden parhaan kaverin kanssa silloin, kun on saanut tarpeekseen muista kristityistä. Seurakuntaelämä on perhe-elämän kaltaista yhteisöllistä elämää. Esimerkiksi Paavalin seurakunnille antamat ohjeet ovat hyvin yhteisöllisiä ja olettavat, että samat ihmiset pysyvät sitoutuneina toisiinsa silloinkin, kun sukset menevät ristiin - siksi Hengen hedelmääkin tarvitaan. Jos ongelmia tai vastoinkäymisiä tulee, niin ongelma ei ratkea sillä, että siteerataan Jeesusta ja siirrytään seuraavien kavereiden luo. Seurakuntaelämää ei aidoimmillaan ole sekään, että viettää rukoushetken yhdessä niiden uskovien kanssa, kenen seurassa kulloinkin sattuu liikkumaan.

"Missä kaksi tai kolme..." tekee käytännön seurakuntayhteyteen liittymisen helpoksi, mutta tekeekö se siitä eroamisen myös yhtä helpoksi?

Blogin esittely

Tämän blogin tarkoituksena on jakaa satunnaisia ajatuksia seurakunnasta ja sen toiminnasta, tarkoituksesta ja tavoitteista sekä Raamatun että ajankohtaisten tapahtumien valossa. Ajatusten perspektiiviä on vaikea kategorisoida yksiselitteisesti, mutta suurin osa sijoittunee jonnekin evankelis-herätyskristilliselle linjalle. Postaukset pyrin pitämään melko lyhyinä ja kommentit ovat tervetulleita.

Kirjoitukset nousevat omasta, pitkäaikaisesta kiinnostuksestani seurakuntaa ja sen hyvinvointia kohtaan. Vaikuttavana tekijänä on myös omakohtaiset kokemukset eri kirkkokunnista ja erilaisista seurakuntamuodoista useammasta eri maasta. Kaikkea tätä on hämmentämässä lisäksi teologian tohtorin tutkinto Uuden testamentin eksegetiikan alalta.

Tervetuloa mukaan lukemaan ja keskustelemaan!