Raamatun mukaan muinaiselle Israelille oli annettu tehtäväksi olla valona kansoille, mutta Daavidin ja Salomon ajan lupaavasta alusta huolimatta se epäonnistui tehtävässään surkeasti. Jumalasta ja hänen hyvistä teoistaan kertomisen sijaan kansa piti saamansa valon itsellään ja tyytyi lähinnä kiroamaan ulkopuolisia. Muista kansoista erottavana tekijänä ei ollut pyhyys vaan kiinnipitäminen ulkoisista raja-aidoista, joiden kuviteltiin toimivan osoituksena erityisasemasta Jumalan silmissä.
