Jokainen meistä on syntymästään saakka ikään kuin korkealla lentävästä lentokoneesta pudonnut laskuvarjohyppääjä, joka lähestyy maata kiihtyvällä vauhdilla. Ainoa tapa välttyä varmalta kuolemalta on vetää narusta, joka aukaisee selässä olevan varjon. Tästä huolimatta yllättävän harva tarttuu tähän pelastavaan oljenkorteen.
Osa ei näe minkäänlaista tarvetta vetää narusta. He saattavat kiistää olevansa vapaassa pudotuksessa, tai ehkä haluavat mieluummin räpytellä käsillään kuin turvautua laskuvarjoon. Jotkut puolestaan epäilevät laskuvarjon valmistajan motiiveja ja jättäytyvät siksi mieluummin painovoiman haltuun.
