Palloilulajeissa käytetään termiä "kenttämestarin erikoinen" kuvaamaan tilannetta, jossa kentän pinta tai muu osa aiheuttaa pelissä yllättävän tilanteen. Esimerkiksi jääkiekossa laitaa pitkin vastustajan puolelle hutaistu purkukiekko saattaakin yllättäen kimmahtaa kaukalon saumasta maalin edustalle. Joskus tähtien asento on kohdillaan ja onnetar hymyilee niin, että pomppaava kiekko päätyy suoraan hyökkääjän lapaan, joka pääsee yllättämään hölmistyneen maalivahdin.
Kenttämestarin erikoisen avulla syntynyt maali on maali siinä missä muutkin. Kaikki silti ymmärtävät, että sen varaan hyökkäyksensä rakentava joukkue ei voi voittaa yhtään peliä. Sen sijaan seurakunnallisella kentällä näkee säännöllisesti joukkueita, joissa näin tehdään. Seurakunnalla on tällöin työmuotoja tai toimintatapoja, joista pidetään kiinni vain siksi, että joku ehkä saattaa tulla niiden myötä mukaan toimintaan tai jopa uskoon. Todellisuudessa nämä vastustajan suuntaan hutaistut purkukiekot johtavat hyvin harvoin kenttämestarin erikoiseen (ja vielä harvemmin maaliin), mutta haittaavat kyllä tehokkaasti järkevämpiä ja tehokkaampia hyökkäyskuvioita.
Vanhan sanonnan mukaan "tarkoitus pyhittää keinot", mutta ehkäpä kenttämestarin erikoinen kannattaisi kuitenkin jättää pyhittämättä – vaikka sen kautta joskus voisi maali tullakin.
