Harhaopin pelko

On mielenkiintoista, kuinka huolestuneita kristilliset kirkot ovat mahdollisten harhaoppien syntymisestä ja leviämisestä. Oikean opin vuoksi on vuosisatojen aikana oltu tarvittaessa jopa valmiina tappamaan toisia kristittyjä, ja vielä tänäänkin useimmissa olemassaolevista kymmenistä tuhansista kirkkokunnista ajatellaan - kaikista ekumeenisista keskusteluista huolimatta - että kaikki muut kirkot ovat enemmän tai vähemmän harhassa.

Jeesuksen seuraajien suurin ongelma ei kuitenkaan ole väärä tieto vaan se, että he eivät elä hallussaan olevan oikean tiedon mukaan. Uusia kultteja tai harhaoppeja perustaa nimittäin aika harva, mutta rahan, vallan ja/tai seksin langettamia hengellisiä johtajia on kirkkohistoria pullollaan, meidän aikamme pedofiilipapeista, avionrikkojapiispoista tai kavaltajaevankelistoista puhumattakaan. Ikävä tosiasia on, että synti ja moraalittomuus (sekä uskovien keskinäisen yhteyden puute) ovat Jeesuksen seuraajille paljon vakavampia ongelmia kuin mahdolliset harhaopit.

Pääjutut

Kaikille lienee selvää, että useimpien seurakuntien "pääjuttu" on - jos ei teoriassa, niin ainakin käytännössä - sunnuntain jumalanpalvelus, jonka tärkeimmäksi anniksi yleensä mielletään saarna. Raamattunsa lukeneille yhtä selvää on myös se, että Jeesuksen seurakunnalleen jättämän tehtävän ytimessä on opetuslapseuttaminen.

Epäselväksi sen sijaan jää, kuinka tehokkaasti seurakunnan tärkein toimintamuoto toteuttaa sen tärkeintä tehtävää. Sunnuntaisaarna kymmenille tai jopa sadoille ihmisille saattaa riittää hyvin kulttuurikristillisyyden ylläpitämiseen, mutta opetuslapseuttamiseen se ei suinkaan ole paras menetelmä, mikäli Uudesta testamentista voidaan mitään päätellä. Missä ovat ne seurakunnat, joissa Jeesuksen pääjuttu on myös seurakunnan pääjuttu?