Hiljattain eräässä kristillisessä viikkolehdessä uutisoitiin siitä, kuinka monet kirkot ovat taloudellisessa ahdingossa suuria summia nielevien kirkkorakennustensa kanssa. Toisessa lehdessä lainattiin erään kristillisen palvelutoiminnan vastuunkantajaa, jonka mielestä yksi selkeä syy seurakuntien taloudellisiin ongelmiin on raamatullisen talousopetuksen puute. Jos seurakuntalaiset pistäisivät kolehtiin enemmän, helpottaisi monen seurakunnan taloudellinen tilanne.
Raha epäilemättä auttaa silloin, kun seurakunnan ongelmana on sen puute. Raamatusta sen sijaan ei taida olla paljoakaan apua, sillä ainakin Uudessa testamentissa rahat ohjautuivat ihan muualle kuin kirkkorakennuksiin, tonttivuokriin, kiinteistöveroihin, eri ohjelma- ja toimintamuotojen pyörittämiseen tai edes kokopäivätoimisten pastoreiden palkkoihin. Pääosa taloudellisesta ja muusta avusta kohdistui nimittäin vähävaraisten seurakuntalaisten ja/tai lähetystyön tukemiseen. Raamatun valossa näyttääkin siltä, että monen seurakunnan ongelma on oikeasti ihan muualla kuin liian pienissä kolehdeissa.
maanantai 31. toukokuuta 2010
keskiviikko 19. toukokuuta 2010
Epäilyttäviä kummajaisia
Seurakunnan muotoa ja toimintaa koskevissa keskusteluissa olen havainnut mielenkiintoisen, toistuvan kuvion. Siinä päättely menee suunnilleen näin: (1) KOSKA Raamatussa ei ole löydettävissä yhtä selkeää mallia seurakunnasta, (2) NIIN 1500- (tai 1950-, 1990-, tms.) luvulta peräisin oleva, meidän seurakuntamme omaksuma malli on aivan yhtä raamatullinen, (3) JOTEN Raamatun mallin mukaista muotoa ja toimintaa tavoittelevat seurakunnat ovat vähintäänkin epäilyttäviä ja pahimmillaan epäraamatullisia.
Jos kohta 1 on totta (ja näin monet uskovat), niin silloin kohta 2 voisi joissain tapauksissa pitää paikkansa - fair enough. Sen sijaan kukaan ei vielä ole kyennyt selittämään, miten näistä päästään kohtaan 3. Tosiasia kuitenkin on, että itsensä Paavalin perustamia seurakuntia pidettäisiin tänä päivänä länsimaissa kummajaisina, joita ei "perinteisten" seurakuntien taholta välttämättä katsottaisi kovin hyvällä.
Liekö tässä yksi syy, miksi tänä päivänä usein Jeesus kiinnostaa mutta kirkko ei - tai päinvastoin?
Jos kohta 1 on totta (ja näin monet uskovat), niin silloin kohta 2 voisi joissain tapauksissa pitää paikkansa - fair enough. Sen sijaan kukaan ei vielä ole kyennyt selittämään, miten näistä päästään kohtaan 3. Tosiasia kuitenkin on, että itsensä Paavalin perustamia seurakuntia pidettäisiin tänä päivänä länsimaissa kummajaisina, joita ei "perinteisten" seurakuntien taholta välttämättä katsottaisi kovin hyvällä.
Liekö tässä yksi syy, miksi tänä päivänä usein Jeesus kiinnostaa mutta kirkko ei - tai päinvastoin?
Tilaa:
Blogitekstit
(
Atom
)